Lentokoneessa Kuala Lumpurista Thaimaan Krabille taivas naytti ihatuttavan siniselta ja kirkkaalta, ja laskeuduimme kuta kuinkin aikataulussa.Heti matkatavaroiden noudon jalkeen opimme kuitenkin yhden asian: ala koskaan mene vessaan ennen tullin ohittamista. Muiden matkustajien jo mentya tullin ohi Tanssiolu naytti virkailijoista ilmeisen epailyttavalta ja rinkat paasivat lapivalaisuun. Onneksi se ei haitannut tahtia, vaan taksikuski vei meidat paikkaan, josta saimme minivanin Koh Lantalle. Ostettiin ihan meno-paluu lippu!

Minivan oli tapotaynna, hikinen ja se joutui odottelemaan lossia kahdessa eri paikassa... ei mitaan kahta minuuttia, vaan puhutaan lahinna tunnista. Hermot olivat ehka hitusen kirealla, mutta matkasta selvittiin, ja epamaaraisen taksikuskin evulla paastiin hotellille. Lanta New Beach oli oikein mukavan oloinen, turistiresortti, jossa ei paljon tarvinnut mitaan ajatella, joten paadyimme ensimmaiseen vaihtoehtoon.

Resortissamme ruoka oli hyvaa ja halpaa ja meri lahella, joten pari siella vietettya paivaa kuluivat lahinna uima-altaalla makoillen, rannassa kavellen ja erinaisa thai-ruokia maistellen. Kavimmepa myos rannalla thai-hieronnassa. Oli ihanan autuas olo, kun kaikki nivelet niskaa myoten naksauteltiin ja paalle tarjoiltiin viela ihanat teet tuoreiden banaanien kera.

Kun oli aika soittaa minivan-miehelle hakuaika ja -paikka, alkoi ilmestya mustia pilvia taivaalle (noin kuvainnollisesti, silla taivas oli kylla aika sininen...) Hotellin respasta ilmoitettiin, etta tasta miehesta ei taalla pain tykata. Kuulemma maksamattomia velkoja ja puehlin ei ole toiminut kolmeen viikkoon. Muutaman kerran yritettiin soitella, mutta tuloksetta. Kiukku alkoi kasvaa, mutta siitakin huolimatta oli keksittava toinen tapa paasta Lantalta pois ja kohti Railayta. Varasimme siis liput laivaan Koh Lantalta Railay Beachille ja jaimme vannomaan kostoa minivan-miehelle. Katsotaan, kuinka kosto sujuu, siita kirjotellaan sitten tulevaisuudessa...

-tiina