Mikä ihana ilta! Speksikkäästi (ja toimistovaatteisiin) pukeutuneet tanssijattaret kokoontuivat pitkästä aikaa tanssisolun retrosohville juoruilemaan ja tuhoamaan kasan makoisia leivoksia. (Miks v***ssa mun pitää pukeutua seksikkäästi kun mä meen mässäilemään kavereiden kanssa?!) Suussa sulavien herkkujen odottelu tosin alkoi jo aiheuttaa osin nestehukkaa kuolan valuessa suupielistä, kun yksimielisyyttä leivosten sopivasta jakotavasta ei tahtonut löytyä:)

No, leivokset saatiin vihdoin jaettua ilman pahempaa annoskateutta (tai suuria ponnisteluja niskan venymisen suhteen...)  ja illan aikana ehdittiin kertailla kuulumisia ja viime aikaisia hotteja(?) deittejä. Täytyy myöntää, että vähän pelotti ettei tunnelma enää olisi entisensä meidän välillä nyt kun speksistä on jo ehtinyt tovi vierähtää, mutta mitä vielä! Tarina alkoi luistaa solkenaan heti kun pöydän ääreen päästiin ja olo oli kuin oltaisiin tunnettu toisemme aina. Kaiken speksin tuskallisen treenaamisen ja itkuraivokohtausten jälkeen tuntuu, että todellinen palkinto siitä työstä on nyt tässä: saada tuntea kaikki teidät ihanat persoonalliset tanssijattaret. Toivottavasti pidetään vielä monta samanlaista illanviettoa ennen niitä ruuhkavuosia...

Kiitos kaikille illasta,

Hanna